Sijaiskoteja ja kerrostaloangstia

Soon I'll be a stranger in a strange new place,
Searching for an old familiar face
From Anatevka.

I belong in Anatevka,
Tumble-down, work-a-day Anatevka.
Dear little village, little town of mine

Kun kaupungin eteläisen ja pohjoisen residenssin väliä kulkeminen angtasi sen verran, ettei virkkikerhonkaan apu riittänyt, oli tehtävä jotain. Kaksi liian pientä taloa, kaksi hoidettavaa taloutta ja yhteinen tuntemus siitä, että vierekkäin on kiva nukkua vaati tekemään jotain. Kumpikaan talo ei luontunut venyttämiseen, joten oli etsittävä uusi - mieluiten käytetty ja hyvin pidetty.

Siispä talot myyntiin ja kotia etsimään. Mutta mites kävi, lukuisat illat valuivat myynti-ilmoituksia selaten, esittelyissä kuikkien ja turhautuen. Ei löydy toiveiden kotia valmiina. Sellaista, jossa raksan hiet ja kyyneleet olisi toisten pyyhkimät. 


Ruusupuskat siirrettiin ystävän pihalle, toinen perennasatsi toiselle ja vielä yksi nippu kolmannelle. Sydän verta itkien piti jättää hyvästit puutarhalla ja rakkaalle purulaatikolleni ja muuttaa pois. Koti meni hyviin käsiin, mutta puutarhani - se muuttui hiekkalaatikoiksi ja pelikentiksi. Pitkät talvikuukaudet selailin kerrostalossa turhautuneena siemenlehtiä ja huoh - ne kaikki kevään taimikuvastot. Ja minun sisäkukat, jotka olivat tottuneet vanhan talon sisäilmaan ja kosteuteen. Niistä tuli kuivassa kerrostalossa juoppoja.




Mutta nyt, talot on myyty, luvat haettu, kuokka maassa ja keskellä tonttia ihastuttavan iso louhintaa vaativa kallionyppylä. Ja niin, siis talokin on suunniteltu, mutta siitä tuonnempana. On aika aloittaa se varsinainen tarina, kuinka ruusupenkeille rakennetaan koti.